Suomalaisen "visionäärin" tragedia, osa 2

Muistinpa juuri hupaisan tapauksen muutaman vuoden takaa. Tv-studioon oli raahattu/tunkenut itsensä jokin mediafirman sisällöntuottaja tms. renki, joka kertoi uusista langattomista palveluista kämmenmikroihin ja kännyköihin. Nörtin ulosanti ei ollut niitä parhaimpia, mutta supliikki toimi niin kauan kuin hän sai ajaa asiaansa suhteellisen häiriöttömästi. Kerrankin toimittaja - jonka nimeä en ikävä kyllä muista - hairahtui kysymään jotain oleellista eli mihin näitä palveluja tarvitaan ja kuka niitä edes haluaa. Oli mielenkiintoista katsella IT-gurun haukkovan henkeään kuin rannalle hukkumasta pelastettu Niles Crane paniikkikohtauksen kourissa. Toimittajakin selkeästi näki hetkensä koittaneen ja ahdisti lisäkysymyksillä, joihin datahemmo pystyi vain kouristuksenomaisesti toistelemaan sanaa "verkottuminen".

Vaatimaton ehdotus, osa 2

Tulipa mieleeni ongelma, jota sailakset sun muut sellaiset ovat varmaan jo pähkäilleetkin löytämättä(?) ratkaisua (vrt. ns. Lopullinen Ratkaisu). Yksi syrjäytynyt maksaa yhteiskunnalle keskimäärin 700 000 euroa (toivottavasti lyhyeksi jäävän) elämänsä aikana. Lisäksi kustannuksia aiheuttavat syrjäytymisvaarassa olevat pätkätyöläiset ja kaikenmaailman tukityöllistetyt, joita yhteiskunta yrittää pitää toimintakykyisinä kulloinkin vallalla olevien sosiaalipoliittisten käsitysten mukaisilla toimenpiteillä. Lasku tästä on valtaisa. Toisaalta se markkinatalouden malli, jossa elämme, vaatii vähintään 3-4 prosentin työttömyyttä toimiakseen, mutta tästä mekanismista aiheutuvat kustannukset ovat tarpeettoman suuria. Miten alentaa syrjäytymisen ja työttömyyden kustannuksia tilanteessa, jossa työttömyyttä ja syrjäytymistä sinänsä ei ole tarkoituksenmukaista vähentää? Tämä on se olennainen kysymys, muu on kosmetiikkaa.

Näen ratkaisuna asutealueet ja asutinyksiköt. Asutealue olisi keskitetty suurempi kokonaisuus, johon syrjäytyjät (=jo syrjäytyneet ja eri syistä syrjäytymisvaarassa olevat) on yhteiskunnan toimilla siirretty asumaan. Asutinyksikkö olisi jonkinlainen asuntola- tai solutyyppinen, mahdollisesti tuettu asumismuoto, jonka vuokra voidaan pitää alhaisena. Esimerkiksi japanilaiset kennohotellit voisivat toimia asutinyksikön esikuvana.

Asutealueet rakennettaisiin siten, että niissä on mahdollisimman paljon syrjäytyjien tarvitsemia palveluita, jottei heidän tarvitsisi poistua alueelta. Välttämättömyyksiä asutealueella olisivat työttömyystoimisto, KELAn piste, sosiaalitoimisto, sairaala, videovuokraamo, Halpa-Halli, Lidl, Alko ja pankkiautomaatteja sekä pari kolme halvimman hintaluokan juottolaa. Kaikki nämä olisi kuitenkin virtaviivaistettu asutealueen tarpeisiin sopivaksi. Esimerkiksi sairaala olisi erikoistunut hoitamaan tämäntyyppisen asujaimiston elämäntavoista johtuvia sairauksia. Alkossa olisi vain halpoja viinoja ja viinejä. Räkälöissä tulisi olla lapsiparkki, jonne alkoholistivanhemmat voisivat jättää jälkeläisensä ympärivuorokautiseen hoitoon putken alkaessa. Lapsiparkin työntekijät olisivat sosiaalitoimen palveluksessa ja heillä olisi mahdollisuus tehdä huostaanottoja tarvittaessa. Lahjakkaat lapset, joita mahdollisesti myös saattaisi syntyä näidenkin ihmisluokkien keskuudessa, seulottaisiin ajoissa ja sijoitettaisiin oppilaitoksiin asutealueen ulkopuolelle, jos arveltaisiin olevan mahdollista kouluttaa heistä tuottavia kansalaisia.
Alueen työkykyisiä asukkaita pyrittäisiin työllistämään alueen sisällä esim. siivous-, kunnossapito-, ravintola- yms. aloille palkkatuella. Tämä siksi, ettei heillä olisi tarvetta vaellella muualle työn perässä.

Asutealueet sijoitettaisiin joutomaille, vaikkapa moottoriteiden liittymäramppien väliin ja alle, vedenpuhdistamoiden läheisyyteen, haju- ja meluhaitta-alueille, eli ylipäänsä paikkoihin, jonne maksukykyiset kansalaiset eivät suostu muuttamaan. Suomen yhteiskunnallisissa oloissa asutealueille ei voitaisi pakkosiirtää ihmisiä, mutta alue tehtäisiin tietyille kansalaisryhmille niin houkuttelevaksi, että he muuttaisivat sinne vapaaehtoisesti (em. halvat vuokrat, palvelut jne). Myöskin julkiseen liikenteeseen ei juuri tarvitsisi enää investoida, kun autottomat olisi sijoitettu näille alueille. Asutealue ei olisi millään tavalla suljettu, mutta poistuminen tapahtuisi porteista, jotka avautuisivat KELAn kuvallisella sirukortilla. Tieto siirtyisi välittömästi viranomaisille jotka rikosten tapahtuessa voisivat tarkistaa, ketkä olivat alueen ulkopuolella tekohetkellä. Näin helpotettaisiin myös rikosten torjuntaa. Kaikki tämä voitaisiin toteuttaa vallitsevan lainsäädännön puitteissa. En näe mitään syytä sille, että esitetyn kaltainen malli olisi jotenkin ristiriidassa kolmen suurimman puolueen harjoittaman politiikan kanssa. Tarvitaan vain konsensusta.

Suomalaisen visionäärin tragedia

http://tiedonniili.blogspot.com/

Vaatimaton ehdotus

Itsemurhaajat huomio! Älkää enää vetäytykö kammioihinne tai erämaihin lopettamaan maallista vaellustanne. Näyttäkää umpikujaan johtaneen elämänhistorianne päätös myös niille, joilla olisi valta pehmentää joitain tämän maailman kohtuuttomuuksia! Eli siitä vain ampumaan aivonne Nokian pääkonttorin julkisivuun. Myös presidentinlinna ja Eteläranta kelpaavat tarkoitukseen samoin kuin Hakaniemen tori. Ja laajennetun suikkarin suunnittelijat voisivat viedä perheensä eduskuntatalon portaille. Isät teurastaisivat vaimonsa ja jälkikasvunsa ehtaan mayatyyliin (houkuteltuaan heidät kiertokäynnille Arkadianmäelle vetonaulanaan sisäministerin suorittama opastus, ja hei pennut, hahmot on peräisin itse valtiaista) heitellen vielä sykkivät sisäelimet rappuja alas. Olisi se komiaa katseltavaa, ja nostaisi suomen profiilia maailmalla.

Tulevaisuus keskellämme

Mielenkiintoinen uutinen ruokamaailmasta!

Jonkin Keskon tai vastaavan viskaali totesi, että yhteiskunnan jakautuminen ostovoiman/varallisuuden mukaan yhä selvemmin huono- ja parempiosaisiin näkyy jo ravintotuotteiden myynnissä. Kaksi erilaista kuluttajatyyppiä erottuu selkeimmin: A)ne, joille tuotteiden hinta ei merkitse mitään ja B)ne, jotka ostavat kategorisesti halvinta mahdollista joka tuoteryhmässä. Luokittuminen A- ja B-luokan ihmisiin näkyy siis jo siitä, kumpaa makkaraa ostaa. (Näin on suponkin helpompi paikallistaa jo kaupan tiskillä tyytyväinen, vaaraton kuluttaja epätoivoon ajetusta mahdollisesta itsemurhapommittajasta!)

Taas nollatutkimus

Hahhah!

Muutama päivä sitten teksti-tv:n uutisissa paljastettiin järkyttävä löydös: taloudelliset vaikeudet aiheuttavat mielenterveyden häiriöitä! Nerokkaasti päätelty. Jo aiemmin tutkimukset ovat osoittaneet, että mielenterveysongelmat aiheuttavat myös taloudellisia vaikeuksia (mielenterveysongelmaisille ja läheisille). Nyt vain odottelemaan, minkälaisia täsmätoimenpiteitä eduskunta ja muut vastaavat tahot keksivät suuressa viisaudessaan tämän epäkohdan ratkaisuun.

...o sancta simplicitas...!

Prekaariaatilla ei ole kuin vapautensa hävittävänä

Justiinsa juu ja jetsulleen. Vapusta on selvitty ja pitäisi taas jotain pätkätöitä hakea.
Asiaan. Vappuhulinointi Makasiineilla nosti jälleen puheenaiheeksi nk. kansalaispalkan. Keskustelu perustulosta on torpattu huliganismiin vedoten ja sen rahoittamisen mahdottomuudella. On totta, että esimerkiksi eräässä tv-keskustelussa esitetty 700 euroa kuussa per lätty koko suomen kansalle on sula mahdottomuus. Se kustantaisi 42 miljardia vuodessa kun valtion budjetin loppusumma 2005 oli 37 miljardia ja risat.

Mutta lähestytäänpä asiaa toiselta kantilta. Perustoimeentuloturva teettää sinänsä turhaa työtä sosiaalitoimistoissa ja kansaneläkelaitoksessa, työvoimatoimistoissa yms. Kun kaikennäköisiä kotihoidontukia ja sairaspäivärahoja joutuu erikseen anomaan, toimeentulotuki, työttömyysturvan peruspäiväraharumba ja työllistämistukiruljanssit pitävät edellämainittujen laitosten henkilöstöä toimimassa tukiautomaatteina, kun he senkin ajan voisivat keskittyä varsinaiseen työhönsä. Systeemin byrokratia kevenisi huomattavasti, jos ilmiselville tapauksille (esim. KELAn peruspäivärahan, asumistuen ja toimeentulotuen varassa elävät pitkäaikaistyöttömät ja pätkätöiden tekijät) myönnettäisiin tukirahat vuosittain jonkinlaisen kansalaiseläkkeen muodossa eikä kuukausittain kuten nyt tapahtuu. Lyhyet ja matalapalkkaiset työsuhteet eivät tämän rahan myöntämiseen vaikuttaisi, jolloin työn kannattavuus lisääntyisi. Tulojen ilmoittamisvelvollisuutta tietyn summan alittavasta ansiosta ei myöskään tarvittaisi. Jos kansalaiseläkkeen nauttija itse arvioisi tulorajan ylittyvän, hän ilmoittaisi sen, jolloin kansalaistulon määrää tarkistettaisiin. Joka tapauksessa se tarkistettaisiin vuosittain ja sen suuruus riippuisi myös paikkakunnan kalleusluokasta. Tämä kyettäisiin kustantamaan ihan samalla ellei jopa pienemmällä summalla kuin tämänhetkinen perustoimeentuloturva. Luultavasti sosiaalitoimesta, työnvoimatoimistoista ja kelasta joutuisi väkeä vähentämään työmäärän vähetessä radikaalisti, mutta se voitaisiin hoitaa luonnollisen poistuman kautta.

Lisää kirjallisuutta ja talouspolitiikkaa

Aloittelin juuri Olavi Paavolaisen Risti ja hakaristi -kirjaa. Ei siitä vielä osaa sanoa mitään, mutta alussa on Paavolaisen aiemmasta teoksesta sitaatti, joka vapaasti muistellen menee jotakuinkin näin: "Suomessa ei yleensä oikein ymmärretä, mitä maailmalla nykyisin tapahtuu." Paavolaisen kirja on ilmestynyt 1938, joten ei mitään uutta auringon alla.

Tästä sitaatista pääsemmekin juuri lopettamaani lukukokemukseen, joka on Barbara Ehrenreichin Nälkäpalkalla. Suomessahan on paljon puhuttu siitä, että minimipalkkoja pitäisi laskea jotta työllisyys paranisi jne. Tämä kyseinen kirja tutustuttaa siihen todellisuuteen, mikä usa:ssa vallitsee näitten matalapalkka-alojen keskuudessa. Ihmiset tekevät kahta kokopäiväduunia ja siltikään raha ei riitä asuntoon ja ruokaan, saati terveysmenoihin tms. Kirjan pitäisi olla pakollista luettavaa niille, jotka Suomeen tällaista politiikkaa ovat hinkumassa.

Prostituoidut asiantuntijoina

Eräs asia joka on aina tupannut ihmetyttämään: prostituoitujen haastatteleminen mediassa nimenomaan miehisen seksuaalisuuden asiantuntijoina. He pyrkivät herkästi väittämään, että kaikenlaiset miehet (usein tarkoittaen sivumerkityksenä että kaikki miehet) käyttävät heidän palvelujaan. Todellisuudessa he tietävät vain asiakkaidensa seksuaalisuudesta - ja todennäköisesti siitäkin vain degeneroituneen osa-alueen. Mielellään he myös mainitsevat sen, jos asiakkaiden joukossa sattuu olemaan yhteiskunnan hyväosaisia ja silmäätekeviä esittääkseen, että toiminta olisi siksi jotenkin hyväksyttävämpää. Itse arvelisin, että kyseiset herrat ovat haluttomia tai kykenemättömiä nk. oikeisiin ihmissuhteisiin eri syistä johtuen (esim. ajanpuute, ällöttävä tai psykopaattinen persoonallisuus) ja kokevat maksullisissa naisissa (tai miehissä tai lapsissa) käymisen lähinnä masturboinnin parannettuna ja vähemmän yksinäisenä versiona. Näiden naisten pitäminen miehen seksuaalisuuteen liittyvinä auktoriteetteina tuntuu vähän samalta kuin huumediilereiden kuuleminen siitä, miten yhteiskunnan tulisi suhtautua narkomaaneihin.

Mediaopettaja, Pikkuveli ja PMMP

Eksyin tuonne Mediaopettajan blogiin ja luin tekstin nimeltä "Pikkuveli ja nuoruuden nöyryytyksiä". Joo, PMMP:n versio Noitalinna huraan kappaleesta oli kyllä kauhea raiskaus ja videokin aikas typerä. Muuten PMMP on kyllä piristävimpiä tulokkaita suomipopissa, joka sinänsä on hirveä musiikinlaji. Mutta pikkuveli soitettiin aika loppuun aikoinaan, eikä se ole lähellekään paras kyseisen bändin biisi. Olipahan vain ainoa hitti. Oma suosikkini on Puujalkaiset. En nyt muista, olisiko ollut Kalan silmä -levyllä...?

Mediaopettajan tekstissä esille tulleesta nuorisosta sen verran, että vapaaehtoinen tietämättömyys nuorten keskuudessa on melkoisen järkyttävää. Yhden asian aktivistit tietävät ehkä jotain jostakin, mutta periaatteessa minkäännäköistä maailmankuvan tapaista ei heilläkään yleensä ole. Asioiden seuraaminen ei vain ole coolia, ellei sitten satu tähtäämään politiikkaan tai poliittisten tieteiden opiskelijaksi, eikä silloinkaan tiedolla maailman asioista ole muuta kuin välinearvo. Ikuisesti on mieleeni syöpynyt kaverini kertomus siitä, kun hän oli lukiossa opettajan sijaisena. Hän yritti esittää oppilaille eri näkemyksiä jostakin asiasta jolloin nämä turhautuivat heti sanoen: "Ei me haluta kuulla mitään vaihtoehtoisia kantoja, vaan se mitä pitää kokeessa kirjoittaa että saa hyvän numeron." Voiko tuohon mitään lisätä?